Siirry sisältöön
Suomenviihde Ristikot, sanapelit ja ruutuvihkon muistiinpanot

Ristikon ratkominen: oma jarjestykseni

Piirrosmuotokuva: Antti SeppäläAntti Seppäläpäivitetty

Pikatiedot
Mihin tämä auttaa?Minä pääsen ristikon kanssa eteenpäin ilman, että juutun heti hankalimpaan vihjeeseen.
Mistä aloitan?Minä etsin ensin tutut vihjeet ja kirjoitan vain vastaukset, joista olen varma.
Mitä jätän viimeiseksi?Minä säästän moniselitteiset vihjeet ja oudot sanamuodot siihen, että risteävät kirjaimet auttavat.
Milloin pidän tauon?Minä pidän tauon, kun huomaan pyörittäväni samaa vastausta saamatta mitään uutta otetta.

Mistä minä aloitan ristikon ratkomisen?

Minä levitän ristikon aamulla keittiön pöydälle ja luen vihjeitä rauhassa ennen kuin tartun kynään. En aloita väkisin kulmasta, vaan kohdasta, jossa vastaus tuntuu heti tutulta. Kaytännön apuna on ristikot.

Kirjoitan ensin varmat vastaukset eri puolille ristikkoa. Minusta on mukavampi lähteä liikkeelle pienistä onnistumisista kuin tuijottaa pitkään tyhjää ruudukkoa.

Miten minä jatkan varmoista vastauksista?

Kun ruudukossa on tuttuja vastauksia, alan katsoa niiden kanssa risteäviä sanoja. Pidän omaa ruutuvihkoani vieressä, mutta yritän ensin muistella itse, sillä juuri muistamisen ilo vetää minut aamuisin ristikon ääreen. Kaytännön apuna on ristikko netissä.

  • Luen risteävän vihjeen uudelleen ja katson, mihin kohtaan saamani kirjain asettuu.
  • Mietin, vaatiiko vihje tiettyä taivutusmuotoa, enkä sovita ruutuihin vain ensimmäistä mieleeni tullutta vastausta.
  • Jos vastaus jää epävarmaksi, siirryn sen naapuriin enkä kirjoita arvausta varmana paikalleen.

Mitä minä jätän viimeiseksi ja miksi?

Viimeiseksi jätän vihjeet, jotka voi ymmärtää monella tavalla, sekä sanat, joiden muoto tuntuu vieraalta. Entisenä kirjastovirkailijana minun tekisi joskus mieli selvittää hankala kohta heti, mutta olen opetellut malttamaan. Kaytännön apuna on ristikkoapu.

Palaan vaikeaan kohtaan vasta, kun sen ympärillä on enemmän varmoja kirjaimia. Jos ehdottamani vastaus sotkee muuten luontevasti ratkenneet kohdat, epäilen ensin omaa ehdotustani enkä ryhdy vaihtamaan kaikkea sen ympäriltä.

Milloin minä panen ristikon syrjään?

Panen kynän pois, kun huomaan lukevani vihjeen aina samalla tavalla ja tarjoavani siihen samaa sopimatonta vastausta. Silloin nousen pöydästä, kastelen kukat tai käyn vähän ulkona, enkä yritä ratkaista kohtaa väkisin mielessäni. Kaytännön apuna on sanahaku.

  1. Palatessani luen jumittaneen vihjeen uudestaan ennen kuin katson omaa arvaustani.
  2. Tarkistan risteävät vastaukset, sillä joskus olen itse kirjoittanut tutunkin sanan väärin.
  3. Jätän ristikon tarvittaessa odottamaan seuraavaa aamua, koska levänneenä huomaan usein tulkinnan, jota en väsyneenä nähnyt.

Mihin jatkan tästä?

Nämä sivut jatkavat samaa aihetta toisesta suunnasta.